Nauti tästä hetkestä!

Torstaina Jaakko pisti mua (taas) ruotuun sekä kontaktien että psyykkisten asioiden kanssa. Olen varmaan todennut aikaisemminkin, mutta on aika mahtavaa, että on kouluttaja, joka tajuaa mua ja mun koiria ja joka osaa tsempata ja kannustaa silloin, kun sitä tarvitsen ja toisaalta potkia persuksille, kun sitä tarvitsen. Eilisiin Tsaun kisoihin lähdinkin ajatuksella, että mennään tekemään omaa hyvää rataa ja nauttimaan yhdessä tekemisestä Bingleyn kanssa. Joka tapauksessa on aivan mahtavaa, että saan kisata noin hienon koiran kanssa ja jokaisesta yhteisestä kisasta (ja hetkestä) pitää voida nauttia! Tulosajattelu saa unohtua. Tosin Jaakko lupasi rahat takaisin kaikista käymistämme kursseista, jos teemme niin kuin hän sanoo, eikä se näy tuloksissa... ;) Toisaalta pakko sanoa, että onhan se työ näkynyt nyt jo tuloksissa viime kesään verrattuna.

Meillä olikin hyvät kisat. Nautin kisaamisesta ja jokaisessa meidän neljässä radassa oli paljon hyvää! Tuloksellisesti ensimmäiseltä radalta 0, jo perinteisesti sijoituksella 3. ;) Jälleen ero kärkeen oli jotain 0,2 s., Bingleyn vauhti olikin hyvä (4,8 m/s), vaikka tuntui aavistuksen kankealta; liekö syynä erilainen pohja (kivituhka) mihin ollaan totuttu. Radalla pari kaarrosta meni pitkäksi, mutta meno tuntui sujuvalta - niin kuin kaikilla muillakin päivän radoilla. Ja erityisen iloinen olen siitä, että keinut olivat tosi hyvät molemmilla radoilla, joilta se löytyi! Yleensä me tehdään joko nolla tai hylly, mutta tällä kertaa saimme tuloksen kaikilta radoilta: nollan lisäksi 10 + 10 + 5. Parilla radalla tuli ihan omaan piikkiin menevä keppien aloitusvirhe. Mulle rytmitys on aina ollut aika hankalaa. Kepeille tultiin avokulmaan kovassa vauhdissa ja mun olisi pitänyt jarruttaa kunnolla, jotta Bingleyn olisi ollut helpompi koota itsensä kepeille. Nyt siis kyllä meni oikeasta välistä sisään, mutta vauhti oli niin kova että "oikaisi" jonnekin nelosväliin. Loput virheet olivat kieltoja. Positiivista kuitenkin se, että pienistä virheistä huolimatta kaikki radat olivat sujuvia eikä virheiden jälkeen hajonnut pakka. Auttoi varmaan, kun en lähtenyt "hakemaan nollaa", vaan mentiin pitämään hauskaa ja tekemään omaa rataa. :)

Darcy ei tänä viikonloppuna päässyt kisaamaan, mutta sen sijaan se pääsi taas metsälle jäljestämään. Tehtiin jäljet vähän kauemmas metsään, ja naureskeltiin kouluttajan kanssa Darcya, kun toinen tiesi heti mitä kivaa on tulossa ja kävellessämme jäljen alkuun Darcy veti nelivedolla ja piippasi kun oli niin kiire. ;) Kouluttajakin totesi, että ihanaa kun sillä on niin paljon motivaatiota. Tällä kertaa tehtiin jo aika paljon vaikeampi jälki: pidempi ja pari uutta juttua (kaato suoralla ja muutama metri ilman verijälkeä). Darcy suoriutui kuitenkin tehtävästään kuin vanha tekijä ja oli kuulemma suvereeni. :) Ihana Darcy, ollaan kyllä molemmat löydetty uusi hauska harrastus!