Kisoja ja kastrointia

Viime lauantaina kisattiin pitkästä aikaa Darcyn kanssa. Bingleyllä on vielä keinun uudelleen opettelu kesken, joten sen kovana kohtalona oli katsoa (ja piipata) vierestä, kun Darcy pääsi kisaamaan. Tavoitteena olisi saada Bingleyn keinu kuntoon helmikuun ATT:n kisoihin...katsotaan toteutuuko tavoite. :) Saisi nämä pakkaset vähän hellittää, että pääsisi edes treenaamaan!

Perjantaina seura järjesti psyykkisen valmentautumisen luennon, ja Julia Kärnä ylitti odotukset luennon suhteen! Niinpä tästä inspiroituneena halusin kisoissa keskittyä tulosten sijaan enemmän hakemaan sitä oikeaa fiilistä. Parin kuukauden kisatauon jälkeen jännitys tuntui taas vatsassa ja polvissa. Niinpä ensimmäiselle radalle yritin rauhoittaa itseäni. Noh, onnistuin siinä vähän liiankin hyvin, nimittäin rata meni ihan kamalaksi löysäilyksi ja ohjaus oli ihan luokatonta. Ja huomasi, ettei Darcykaan mennyt yhtään normaalista. Ja miksi olisikaan mennyt, kun ohjaaja oli niin huono..? :D Totesin, että okei, tämä psyykkaustaktiikka ei ainakaan sovi meille. ;) Niinpä kahdelle seuraavalle radalle hain ennemminkin aggressiota, nipistelin itseäni ja psyykkasin itseäni tsemppi- ja aggressioasenteeseen. Ja tämä toimi! Molemmat radat oli oikeastaan tosi hyviä, lukuunottamatta pieniä lipsahduksia, joiden vuoksi toiselta radalta hyl (väärä este) ja toiselta 10 (pari kieltoa toiseksi viimeiseltä esteeltä). Tuloksista huolimatta olen tosi tyytyväinen muuten meidän menoon! Tuo oikean viretilan löytyminen kisoihin on vaan välillä tosi vaikeaa...etenkin kun se vire, jossa toimii parhaiten treeneissä ei enää toimikaan kisoissa. Siinäpä sitä onkin haastetta löytää se optimaalinen vire kisoihin, ilman että ohjaa tosi eri tavalla kuin treeneissä ja että se vaikuttaa koiran suoritukseen...

Kisojen jälkeen lähdettiin shelttilenkille Bingleyn sukulaisten ja vähän muidenkin kanssa. :) Tosin Bingley ei juurikaan sukulaisiaan huomannut, kun mukana oli ah-niin-ihana-Aava. Bingleyn Elämän Rakkaus. <3  Tässä muutama kuva, kiitos Sirpa jälleen kuvista!

"Olen ihan viaton!"

Tänään oli sitten Darcyn kastrointileikkaus. Olin aamun töissä (ja ihme kyllä pystyin keskittymään töiden tekemiseen), lounaan jälkeen lähdin kotiin ja metsälenkin jälkeen suunnattiin Darcyn kanssa Koira- ja Kissaklinikalle. Viimeksi kun Darcy rauhoitettiin lonkka- ym. kuviin, sille jouduttiin antamaan vähintään tupla-annos rauhoitusainetta ennen kuin se suostui laskemaan päänsä maahan. Toinen kun on niin valppaana varsinkin uusissa jännisssä paikoissa, ettei millään malttaisi rauhoittua... Tänään viime kertaisesta viisastuneena eläinlääkäri kokeili jotain toista rauhoitusainetta, joka kyllä toimikin paljon paremmin. Pystyin siis hyvin mielin jättämään Darcyn varsinaiseen nukutukseen ja leikkaukseen. Ja osaaviin käsiinhän se jäikin! Darcyllahan on ollut myös muutama ylimääräinen ripsi, ja vaikka ne eivät mitenkään oireilleet, niin pyysin eläinlääkäriä katsomaan samalla nukutuksella, jos olisi jotain poistettavaa. Eläinlääkäri poistikin molemmista yläluomista neljä ylimääräistä ripseä. Ihan hyvä että tuli nyt samalla poistettua etteivät ala myöhemminkään vaivata!

Leikkaus meni hyvin ja nyt toivutaan kotona. Bingley-parka oli ihan hämillään, kun päästiin kotiin. Tokkurainen Darcy näytti heti hammasta ja ilmoitti, että nyt ei tarvi tulla riekkumaan. Bingley kävi hätääntyneenä vuorotellen kyselemässä multa ja sitten taas kurkkaamassa Darcya kaukaa...ihan kummissaan raukka siitä, kun toinen vaan nukkuu tötterö päässä. 

<3 

Kun kysyin eläinlääkäriltä sohvalle ja sängylle hyppimisestä, hän totesi, että pitää rajoittaa mutta ensimmäisenä iltana ei varmaan edes halua hyppiä minnekään. No, äsken Darcy pääsi tolpilleen ja käppäili horjuvin askelin vähän. Ja ei aikaakaan kun se oli jo sängyllä tyytyväisen näköisenä. Huoh, taidan siirtyä patjalle nukkumaan joksikin aikaa ja pitää makkarin oven visusti suljettuna. Toivotaan että kaikesta huolimatta toipuminen sujuu hyvin ja että ollaan taas iskukunnossa kevään aksakauteen!