Laiskuus on iskenyt, enkä ole jaksanut/ehtinyt kirjoitella kuulumisia tännekään. Ajattelinkin nyt kirjoitella vähän yleisemmin menneen kevään tunnelmia ja tulevaisuuden tavoitteita...
Darcy on nyt hyvin ansaitulla agi-treenitauolla, elokuussa taas jatketaan ryhmässä. Tuntuu että sen kanssa ollaan menty iso harppaus eteenpäin kevään aikana. :) Tosin niin kuin yksi kouluttajamme sanoi osuvasti, että Darcylla on vauhti kehittynyt nopeammin kuin tekninen osaaminen...niinpä meille tulee aika usein virheitä, jotka johtuvat paitsi musta, myös siitä, että välillä Darcy vaan menee vauhdin huumassa eikä tunnu edes huomaavan edessä olevaa estettä ja juoksee ohi vaikka (kuulemma) ohjaan ihan oikein... :o No, en ole mitenkään huolissani siitä, saman kouluttajan sanoin Darcy on lupaava agilitykoira ja itsekin nautin kovasti meidän menosta. Ja olen ihan varma, että ajan ja oppimisen myötä varmuus radalla kehittyy meillä molemmilla ja tyhmät virheet jää vähemmälle. Ehkä? ;D Tällä hetkellä onnistuessamme ollaan hyviä - vaikka itse sanonkin ;) -, mutta toisaalta epäonnistuessamme tehdään paljon virheitä...
Tosi positiivinen kokemus mulle jäi myös meidän ihkaensimmäisistä möllikisoista muutama viikko sitten. Ihan jo sen takia, että en osannut veikata tarkalleen, miten jännitys muhun (ja Darcyyn) vaikuttaa nimenomaan agilityssä... Tiesin kyllä että monissa tilanteissa jännitys antaa mulle lisätsempin yrittää parastani, mutta pelkäsin että radalla mulle tulisi täysi black out tai että Darcy herkkänä koirana menisi lukkoon mun jännityksestä. Onneksi molemmat pelot osoittautuivat perättömiksi. :) Eikä johtunut siitä ettenkö olis jännittänyt epiksissä, nimittäin kyllä eka rata jännitti ihan riittävästi! Mutta näköjään kisatunnelma tuo meille molemmille tarvittavaa lisäpotkua ja tuntuu, että kolme neljästä mölliradasta meni paremmin kuin treeneissä keskimäärin. Sekin tuo toivoa tulevaisuutta ajatellen... Mutta siitä lisää vähän myöhemmin. :)
Sitten Bingley. Sen kanssa ollaan aloiteltu alkeiskurssilla agilityn ihmeellisessä maailmassa. Ja musta on ihan ihmeellistä ohjata sitä...ehkä osittain kun oon nyt tottunut ohjaamaan Darcya, niin on tietyllä tavalla vaikeaa sopeutua ohjaamaan toista koiraa, jolla on erilaiset tarpeet ja joka ei ylipäänsä vielä osaa mitään. Tuntuu ettei ihan vielä olla löydetty yhteistä agi-säveltä.. :/ Eikä tosin Bingleykään vielä ole löytänyt jutun ideaa, vaan lähinnä haukkuu turhautumistaan kun tehdään jotain. Mun pitää varmaan vaan hyväksyä se tosiasia, että Bingley tulee aina olemaan äänekkäämpi koira myös agilityradalla kuin Darcy, mutta silti vähän turhauttaa kun en oikein tiedä, miten saisin lampun syttymään pienen pojan pään päällä. ;( Vaikka uskon että se tulee sitten joskus aikanaan...niin kauan (ja varmaan vielä sen jälkeenkin) me vaan sählätään jotain ja mä yritän pysyä rauhallisena, vaikka toinen haukkuu mut metsään. :D Lisäksi haluaisin opettaa Bingleyä paljon rauhallisemmassa ympäristössä...nyt treeneissä on harmikseni sellainen tyyli, että kaikki harjoittelee yksittäisesteitä samaan aikaan, jolloin koko halli on täynnä menoa ja meininkiä ja homma tuntuu ihan hullulta, kun saa koko ajan olla ottamassa takaisin Been huomiota. Sitten vasta lopuksi tehdään lyhyttä tekniikkaharjoitusta kahdestaan kentällä. Ei ihme, ettei se vielä ole tajunnut homman ideaa.. :( En vaan tiedä, missä voisin harjoitella perusasiat kuntoon yksinäni tällä hetkellä.. No, eiköhän mekin tästä vielä nousta.
Sitten tulevaisuuden tavoitteista:
Darcy
1. Kesätauon jälkeen lähdetään agilitykentille taas suurella sydämellä. Kepit on suurin yksittäinen haaste...luulen että sitten kun ne alkaa oleen kunnossa, alan katsella kisakalenteria "sillä silmällä". Onneksi ATT:lla on kisoja sen verran tiheään, että voidaan korkata kisaura tutussa hallissa tutuilla esteillä. Sitten joskus loppusyksystä ehkä... ;) Agilitytavoitteina syksyllä on lisäksi saada varmuutta ylipäänsä kaikkeen: omaan ohjaukseen, koiran tekniseen osaamiseen, kontakteihin...eiköhän meillä hommaa riitä muussakin kuin kepeissä. :)
2. Olen heinäkuun lomalla (tai työttömänä, mutta ajattelen sitä mielummin lomana..), joten sittenhän meillä ei muuta olekaan kuin aikaa tokoilla...! (??) :D No, ainakin tavoitteena on virkistää muistia perusasioissa. Erityistavoitteena olisi saada seuraaminen "näyttökelpoiseksi" ja muutenkin katsella alokas-luokan liikkeitä vähän. Kuka tietää, vaikka korkattais tokokisailukin joskus tulevaisuudessa... :D Oon nyt parina päivänä tehnyt jotain pientä ja ollut ihan yllättynyt siitä, kuinka pätevä Darcy on (siinäkin), vaikka ei olla treenattu mitään tokoon liittyvää ikuisuuksiin. Oon ylpeä mun mammanpojasta. <3 Musta on niiiiin nautinto tehdä juttuja sen kanssa, kun murkkuiän häslääminen alkaa olla historiaa, mutta kuitenkin Darcy on niin täynnä tekemisen meininkiä, tahtoa ja osaamista (jos vaan jaksaisin panostaa enemmän :)). Huippukoira se on kaikinpuolin...ainoa harmittavuus on arkuus ihmisiä kohtaan...onneksi se ei kuitenkaan vaikeuta normielämää tai agilityä millään tavalla.
Bingley
1. Agilityssä suurin tavoite on tehdä piakkoin kontaktialusta, jonka kanssa voi alkaa harjoitella kontakteja. Aion opettaa ne Bingleylle vähän eri tavalla kuin Darcylle...itse asiassa harkitsen tyylin vaihtamista jopa Darcyn kohdalla, vaikka tiedän että tekniikanvaihto ei ole kovin suositeltavaa. Mutta jotain on tehtävä, ettei ne leviä käsiin ennen kuin on edes kilpailemista aloitettu. Mutta takaisin Beehen.. :) En ole vielä ihan varma, miten käytännössä tuun ne opettamaan, mutta ajatus on valmiina... ;) Alkeiskurssi jatkuu vielä pari viikkoa ja sitten on vielä avoinna, missä ja koska jatketaan treenausta. Aika näyttää.
2. Bingleyn kanssa olisi tarkoitus myös tokoilla/temppuilla kesäloman aikana. Ihan jo sen takia, että tokan koiran kanssa kahdestaan puuhaaminen on valitettavasti jäänyt vähemmälle kuin aikoinaan Darcyn kanssa, jolloin oli käytännössäkin helpompi toteuttaa lyhyet treenit esim. lenkkeillessä. Nyt siitä syntyisi niin kova meteli, jos lenkillä sitoisin toisen johonkin puuhun kiinni ja treenaisin toisen kanssa, että mun kärsivällisyys ei vaan riittäisi siihen.. Enkä jaksa aina kantaa sitrispantaakaan mukana.. Niinpä siis oon päättänyt ryhdistäytyä kesällä ja tehdä molempien kanssa sekä sisä- että ulkotreeniä. Bingleyn kanssa erityisen tärkeää on varmasti vaan tehdä kahdestaan asioita. Se on kyllä ihan superihana ja innokas, kun tehdään mitä vaan, joten uskon että kun vaan jaksan järjestää lyhyitä treenihetkiä, niin mekin edistytään nopeasti. Ja samalla opitaan toistemme tapoja paremmin, mikä tietysti auttaa sitten agilityssäkin...peruselämästä puhumattakaan. :)
Heidi
Last but certainly not least... Oon päättänyt, että mut on pakko pistää kuntokuurille. ;D Lenkkeilenhän mä noitten kanssa pitkiä pätkiä, mutta huomaan että esim. agilityssä ei kunto yhtään riitä nopeisiin spurtteihin yms. Lopetin oman kuntosalijäsenyyden talvella, kun en yksinkertaisesti ehtinyt käydä siellä riittävästi hintaan nähden, mutta nyt oon vuokrannut siskoni kortin kesäksi. Ja voi veljet, kun tekee hyvää käydä jumppaamassa ja hengästymässä kunnolla pitkästä aikaa! Kroppa ja mieli kiittää. Kukahan mut vielä potkis sinne silloinkin kun tekis mieli vaan rojahtaa sohvalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti