Onnistumisia...

...ja vähän myös epäonnistumisia, mutta onneksi kuitenkin niitä onnistumisia on viimeisten päivien aikana kertynyt huomattavasti enemmän. :) Aloitetaan vaikka tuoreimmasta... Me osataan nyt keinu! Siis KEINU!!! *hihkuu ja tuulettaa* :D :D En todellakaan osannut odottaa tätä päivää tapahtuvaksi näin pian, mutta niin vain kävi, että meidän "paukuttelutreeni" on tuottanut tulosta ja tänään treeneissä valo syttyi Darcyn suloisen pään päällä...ja tadaa: keinu on kiva este! :)) Ollaan siis muutamaan otteeseen tehty paukuttelutreeniä eli oon pitänyt keinun toista päätä vähän maan yläpuolella ja Darcy saa etutassuillaan paukauttaa keinun maahan omalla painollaan. Ja palkkaus jokaisesta paukuttelusta. Kun aloitettiin, keinun toinen pää oli lähellä maata ja Darcy oli tosi varovainen..pikku hiljaa varmuus kasvoi ja samalla Darcy sai paukutella aina vaan kovempaa ja korkeempaa (niin korkeelta kuin se ylettyi hyppäämään etutassuillaan). Tänään treeneissä kokeiltiin taas ja kun paukuttelu näytti olevan Maailman Kivointa, päätin kokeilla koko keinua alusta loppuun. Ja vitsit, se toimi! Koko keinu meni nätisti, eikä rämähdys haitannut herraa sitten pätkääkään. Odotti vaan että koskas se nami saadaan, kun näin hienosti paukahti.. :) Nyt sitten pitäisi saada enää kepit varmoiksi... ;)

 

Mutta sitten niihin viikonlopun onnistumisiin. Meillä oli siis ohjelmassa elämämme ensimmäiset möllikisat Wirmo-Openissa, jossa lauantaina kaksi starttia ja sunnuntaina toiset kaksi. Lauantaina autossa vatsani ei taaskaan pettänyt odotuksiani, vaan oli ihan kuralla kuten aina matkalla näyttely-/kisapaikalle. Mutta niin kuin näyttelyissäkin, jännitys helpotti kun päästiin tapahtumapaikalle, vaikka ennen omaa rataa muutama perhonen lentelikin vatsassa. Jännitys ei kuitenkaan onneksi ollut lamaannuttavaa laatua, vaan pikemminkin sellaista, joka auttaa yrittämään parhaansa. Eka rata meni hyvin... Aalta tuli kieltäytyminen, kun Darcy juoksi eka ohi (luulen että uudenlaiset esteet aiheutti sen, että Darcy ei eka edes hahmottanut "väärän väristä" aata), samoin putken edessä Darcy pyörähti niin että kieltovirhe siitä tuli. Tuloksena siis 10 virhepistettä. Eka rata oli parista virheestä huolimatta kuitenkin Onnistuminen meille. Ja tuloksella ylsi kakkossijalle neljästä medi-koirakosta. :)

 

Seuraava rata olikin sitten viikonlopun ainoa epäonnistuminen. Jo muutaman esteen jälkeen mä olin ihan pulassa Darcyn vauhdin kanssa ja ohjaus auttamattomasti jäljessä. Kuin ihmeen kaupalla oltiin kuitenkin menty virheettömästi ennen kolmanneksi viimeistä estettä, putkea. Kaikessa kiireessä sähläsin ja ohjasin Darcyn väärään päähän putkea...enkä edes huomannut virhettäni. Hups. ;) Joten ei sit saatu edes tulosta tosta radasta. Nopean koiran kanssa kun kerran menettää radalla "otteensa", niin eipä sitä kovin helposti enää takaisin saa. No, eipä ollut ensimmäinen eikä taatusti viimeinen kerta, kun mä sählään radalla ja yritän kipittää Darcyn perässä minkä kerkeän.. ;)

 

Sunnuntaina ei sitten jännittänyt enää läheskään niin paljon. Olin psyykannut itseni ajattelemaan, että tää on vaan treeniä (niin kuin se tietysti olikin) ja sunnuntaina olikin sitten aika leppoisa tunnelma - jopa automatkalla. Mun yllätyksekseni molemmat radat meni puhtaasti ja supernopeasta vauhdista huolimatta homma pysyi ainakin jollain tavalla hanskassa. :) Mieletön fiilis saada nopea nollarata! Ja se x 2 niin johan pysyy hymy huulilla hetken aikaa. :) Niillä oltiin kakkosia molemmilla starteilla seitsemästä koirakosta. Ainut kohta, missä hälytyskellot alkoi soida, oli puomin kontakti viimeisellä radalla... Virhettä ei tullut, mutta eipä se kaukana siitä oo jos tätä rataa jatketaan. Eipä siis jatketa, vaan oikeesti nyt pitää keskittyä niihin ennen kuin ne leviää käsistä.

Kontakteista puheen ollen, kävin taas mielenkiintoisia keskusteluja niihin ja yleisestikin agilityyn liittyen Anu Rajaheimon kanssa... (He olivat muuten taitavan Budi-shelttinsä kanssa lyömättömiä mediradoilla ja voittivat kaikki neljä starttia...meidän sunnuntain nollaradoilla oltiin vajaa 2 sekunttia hitaampia. ;) ) On ollut kiva kuulla kokeneiden ohjaajien ajatuksia ja kokemuksia...taas sain paljon uutta ajateltavaa. Katsotaan mihin tuon Bingleyn kanssa ryhdyn tulevaisuudessa...

Kävin vielä eilen illalla mielessäni läpi viikonlopun tapahtumia ja tulin ajatelleeksi, että vietin lauantaina ja sunnuntaina yhteensä noin 10 tuntia kisapaikalla (ja matkat sinne ja takaisin)...vain ollakseni Darcyn kanssa aksaamassa radalla neljässä startissa yhteensä noin 2 minuuttia. Mielipuolista? Ehkä, mutta myös hauskaa ja antoisaa. Tahtoo lisää. ;D Noin 1,5 minuutin aikana me myös tienattiin 7,5 kg Golden Eaglen aktiivikoiran ruokaa Bingleylle. Ei paha sekään.

Summa summarum: nyt on huippuhieno olo. Darcy ei arastellut yhtään kisaympäristöä, vaikka se oli vieras. Mä muistin radat...no ainakin melkein kokonaan. ;) Vauhtia riitti vaikka muille jakaa. Tosin mun on pakko ryhtyä kuntokuurille. Tehtiin hienoja ratoja enkä mä mokaillut ainakaan ihan hirveesti. Mä en ylipäänsä lamaantunut ja pyörtynyt radalle. Ja Bingleykin oli urhea pikku kisaturisti. Ainiin, viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä...me osataan nyt se KEINU!!! ;D

 

Kakkoseksi tulleen idioottimainen, mutta tyytyväinen hymy. ;)

Darcy posettaa sunnuntain palkintojen vieressä. :)