Viikonlopun näytelmäputken jälkeen Darcy pääsi maanantaina taas "kehään", jossa se viihtyy. Tai viihdyn minäkin, ei siinä mitään. :) Sen jälkeen kun päätin, että jään tänne Turkuun ainakin syksyyn saakka etsimään töitä, pääsin melkein saman tien aloittamaan ATT:lla mölliryhmässä. Aloitin viime maanantaina, eli eilen oli meidän toka kerta. Ja täytyy ilokseni todeta, että me ei oltu läheskään huonoimpia... ;D Viime viikolla ihan ekan radan jälkeen kouluttaja totes, että harvoin näin hyviä koirakoita aloittaa mölliryhmässä. *Pullistelee vaatimattomasti rintaansa.* :) Hah, jotenkin noloa edes kirjoittaa kehuja, mutta oli joka tapauksessa kiva kuulla tuollaista kommenttia..vaikka huomaan kyllä, että on meilläkin selvästi hyvät ja huonot päivät. Välillä Darcy menee kuin unelma (tai onkohan kyse ennemminkin siitä, että mä satun ohjaamaan sitä edes sinne päin..) ja välillä taas tuntuu, että kaikki tökkii. No, mutta se lienee lajin luonne..?
Mölliryhmässä mentiin sitten kuitenkin taas yksi vaikeusaste ylöspäin. Aiemmin ollaan menty vajaan 10 esteen sarjoja, ja nyt tuolla mennään reilun 10 esteen sarjoja ja viimeinen on yleensä pidempikin. Eilen olin taas ihan yllättynyt, kuinka hyvin meidän yhteistyö toimi. Tiedän, että Darcy ei (vielä ainakaan) irtoa kovin hyvin, mutta kuitenkin mun mielestä siinäkin on tapahtunut vähän kehitystä. Enää se ei jää samalla tavalla tuijottamaan mua, vaan irtoaa paremmin...kunhan vaan muistan antaa käskytyksen ajoissa. Yks juttu multa ei kyllä ollenkaan onnistu. Nimittäin kaiken kiireen keskellä mä unohdan esteiden nimet ihan tyystin! :o Sit mä siellä huutelen, että ööö, tonne... No, onneksi Darcy kyllä yleensä ymmärtää yskän ja osaa mennä oikealle esteelle mun muistikatkoksista huolimatta. Mistä puheen ollen, kun aloittelin agilityä Darcyn kanssa vähän vajaa vuosi sitten, mä olin ihan varma, että en tuu ikinä oppimaan ratojen järjestystä. Että siihen kaatuu meidän eteneminen agissa. Muistan nimittäin kun joskus pienenä (noh, ehkä jotain 12 veenä) harrastin agilityä meidän silloisen Speedy-partiksen kanssa, enkä silloin millään oppinut niitä ratoja. No, okei, olin silloin myös huomattavasti ujompi ja paineen alla menin monesti aika lukkoon, mikä on onneksi helpottanut iän ja kokemuksen myötä. Tai ehkä mulla vaan oli lapsuuden aikainen muistihäiriö (mikä näköjään ei vielä ihan täysin ole hävinnyt, kun kerran unohtelen esteiden nimet vähän väliä..). 8) Niin tai näin, oon mielestäni ansainnut papukaija-merkin, koska ainakin toistaiseksi olen lähes tulkoon melkein aina muistanut radat oikein. Saa sitten nähdä, miten käy joskus tulevaisuudessa kisoissa...
Nyt musta on kuitenkin tulossa himoagilitaaja. Vielä muutaman viikon ajan me käydään Darcyn kanssa kaksi kertaa viikossa treenaamassa (toiselle kurssille menin varmuuden vuoksi, kun en tiennyt olenko kesällä Turussa tai saanko edes pienryhmäpaikkaa ATT:lta) ja tasan viikon päästä meillä alkaa Bingleyn kanssa alkeiskurssi. Kolme kertaa viikossa treeneissä lienee ihan kohtuullinen määrä.. Jännää kyllä ajatella, että vasta vähän aikaa sitten oltiin Darcyn kanssa aloittelijoita ja nyt pian aloitan Bingleyn kanssa ihan alusta taas. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti