Lizzy oli torstaina fysioterapiassa Sofie Henrikssonilla Koira-kissaklinikalla. Ja voi miten ihanaa oli kuulla Sofien sanovan, että Lizzy on paljon paremmassa kunnossa kuin kuukausi sitten, jolloin hän on viimeksi Lizzyn nähnyt! :) Lizzy oli tosiaan viimeksi neljä viikkoa sitten Sofiella hoidettavana, kaksi viikkoa sitten osteopaatti Jarna Uusitalolla ja nyt taas Sofiella. Lisäksi se on saanut tässä välissä laseria muutamia kertoja. Intensiivisemmän hoidon ansiosta Lizzy on nyt pysynyt suorassa, edelleen se oli vähän jäykkä, mutta kuitenkin huomattavasti parempi kuin kuukausi sitten eikä ollenkaan niin epäsymmetrinen. Jee! :) Tavoite onkin, että Lizzy pysyy suorassa ja oppii jälleen käyttämään kroppaansa tasapainoisemmin ja "oikein". Kahden viikon päästä meillä on kiropraktikkokäynti ja sen jälkeen pidennetään fyssariväli toistaiseksi kolmeen viikkoon. Sofien lupaus oli, ettei meidän tarvitse olla lopun ikää naimisissa klinikan kanssa. Toivotaan. :) Vaikka todennäköisesti Lizzy tulee aina tarvitsemaan vähän tiiviimmät käsittelyt kuin pojat.
On ihanaa katsoa, kun Lizzy liikkuu taas suorassa ja pitkällä askeleella lenkillä eikä enää ole kipeä. Se on nyt taas hurjan paljon paremmassa kunnossa ja saimme taas luvan agilityn treenaamiseenkin. Olen kuitenkin edelleen miettinyt kovasti, mikä tämän kaiken aiheutti. Yksi hypoteesi on, että Lizzy loukkasi itsensä luultua pahemmin kesäkuussa mölliradalla loikattuaan ihan hirvittävästi A:n harjan yli suoraan turvalleen. Tuon videon katsominen tekee joka kerta yhtä pahaa. Lizzyhän oli tuon kamalan A:n jälkeen hetken aikaa pöllämystynyt, sitten ravisti itsensä ja näytti siltä, että "jatketaas sitten rataa!". No, ei tietenkään jatkettu. Lizzy pääsi samalla viikolla Sofien hoidettavaksi, ja silloin ainakin vaikutti siltä, että selvittiin säikähdyksellä. Loppukesä me treenattiin melko tiiviisti. Tein paljon toistoja kepeillä, jotka ovat olleet Lizzylle tosi vaikeat oppia. Ajattelin pitkään, että sen on vain lyhytrunkoisena vaikea löytää rytmi pujotteluun, mutta nyt jälkikäteen mietin, että se on todennäköisesti ollut aika kipeä jo silloin ja siksi pujottelukin on tuntunut niin hankalalta. :( Sekä Sofie että osteopaattimme Jarna ovat olleet sitä mieltä, että on hyvin mahdollista, että siitä A:n alastulolta on tullut trauma, joka ei vaan heti ole näkynyt. Ja kun jatkoimme treeniä, lihaskireydet vain pahenivat ja lopulta selkä alkoi oireilla ilman mitään kysymysmerkkejä.
Voi kun ne osaisivat puhua.
Itsesyytöksistä huolimatta pääasia nyt on, että Lizzy on taas paljon, paljon paremmassa kunnossa. Lisäksi olen edelleen tosi helpottunut siitä, että mentiin CT-kuviin toteamaan, ettei selässä ole mitään vikaa ja saatiin siten vahvistus sille, että kipu on lihasperäistä / toiminnallista.
Bingley oli Lizzyn seuraherrana fyssarikäynnillä. Meidän osteopaatti on joskus sanonut, että Hollywood menettää hyvän draamakingin Bingleyssä. Se on totta. Voi pientä poikaa, kun hänen pitäisi koko ajan saada olla huomion keskipisteenä ja se kyllä osaa huomion kerjäämisen taidon. Ärsyttäisi, jos ei naurattaisi niin paljon sekä itseä että fyssaria Bingleyn huomionkipeä toiminta. :D Puhuimme Bingleyn kuntoutumisesta, joka on edelleen sujunut loistavasti. Suunnitelmaksi muodostimme, että Bingley jatkaa hyppytekniikkaa vielä jouluun saakka ja sen jälkeen se voi alkaa tehdä ratatreeniä. Sydän!
Kuntoutuva miniosasto Bingley ja Lizzy ovatkin päässeet tekemään hyppytekniikkatreeniä 1 - 2 kertaa viikossa. Bingleyn meno näyttää siltä, kuin ei lähes puolen vuoden taukoa olisikaan ollut välissä. Lizzy sen sijaan nyt vasta aloittaa hyppytekniikkatreenejä. Noloudeksi myönnän, että sen kanssa en ole hyppytekniikkaa aiemmin tehnyt. Sen myös huomaa. Onneksi kuitenkin myös hyppytekniikka on taito, jota koira voi oppia ja jossa se voi kehittyä. Vaikka Lizzyn kanssa on vielä paljon opeteltavaa muutenkin, ei hyppytekniikkatreenejä saisi unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti