Vuorikiipeilyä

Huh huh, mikä kisaviikonloppu takana päin! Edelliset kisat oli juhannuksena, joten kuukauden kisatauon jälkeen oikein odotin, että päästään taas kisaamaan. No, ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. ;)

Olin ilmoittanut Darcyn lauantaille ja Bingleyn sunnuntaille. Raumalla oli kaksi kenttää käytössä, joten en jaksanut ottaa stressiä kahden koiran kanssa kisaamisesta. Hyvä että ilmoitin ne eri päiville, minien ja medien radat meni nimittäin jatkuvasti päällekäin eikä kentätkään olleet ihan vierekkäin... Lauantaina mietin aamupäivällä pitkään, lähdenkö lainkaan, kun koko iltapäiväksi oli luvattu vesisadetta ja ukkoskuuroja. No, kun startit oli kuitenkin maksettu, niin eipä hullua taida pitää poissa muu kuin äärimmäinen hätätapaus. Eikä kurjaa säätä lasketa hätätapaukseksi. ;) Sään puolesta lauantai oli kuitenkin kamalin kisapäivä, missä tähän mennessä olen ollut...ensin oli hiostavan kuuma ja sitten alkoi sateet + ukkoset. Säästä huolimatta fiilis oli ihan hauska...eikä vähiten pitsiteemaan kunnolla panostaneiden vuoksi. ;) Tuloksista Darcylle ekalta radalta vitonen, kahdelta muulta hyl.

Sunnuntaina oli Bingleyn vuoro. Olin odottanut kovasti Bingleyn kanssa radalle pääsyä erityisesti, koska viime aikoina treenit sen kanssa ovat menneet superhyvin. Siksi ehkä pettymys olikin suuri ensimmäisen radan jälkeen, kun meno oli yhtä pyörimistä ja hyörimistä. :( Yleensä pystyn pitämään positiivisen asenteen yllä, vaikka epäonnistumia tulee, mutta nyt kyllä otti päähän ja paljon. Treenikaveri Jenna nauroi vielä kotimatkallakin mun ensimmäistä järkyttyneen kuuloista kommenttiani maaliviivan ylitettyäni: "Mitä mä teen kisoissa väärin?" Kyllä mä aika pian jo pystyin itselleni nauramaan, vaikka aluksi olinkin lähinnä järkyttynyt. ;)) Olihan se jo aika surkuhupaisaa... Miten meillä voikaan kisoissa mennä niiiin eri tavalla kuin treeneissä? Seuraavalle radalle pyysin Elinaa katsomaan meidän suoritusta ja antamaan kommenttia, että saisin vastauksen siihen mun aikaisemmin esitettyyn kysymykseen. Rata menikin yhtä penkin alle kuin ensimmäinen, ja radalla huomasin ajattelevani, että jes, nyt Elina näkee kuinka huonosti me mennään! ;D Se kun ei meinannut uskoa, kun joskus treeneissä sanoin, että Bingleyn isoin ongelma kisoissa on kiellot. Elina näki myös pari mun ja Darcyn rataa lauantaina, ja sainkin kaipaamaani suoraa ja hyvää palautetta kisasuorituksistani.

Treeneissä mä kuulemma ohjaan (pääsääntöisesti) hyvin ja teknisesti puhtaasti. Uskallan antaa koirille tilaa ja myös lähden rohkeammin etenemään. Kisoissa mä näköjään toimin ihan päinvastoin. Varmistelen turhaan enkä etene. Siitä huolimatta katse tai ainakaan ajatus ei ole koirassa. Mä myös jätän ohjaukset kesken eli kädet saattaa tippua kesken ohjauksen alas tms. Tai sitten mulla on ohjaava käsi oman olkapään kohdalla...eihän pieni koira sitä sieltä näe. Treeneissä mun kädet ei kuulemma yleensä heilu. Lisäksi tekniikoista Bingleyn kanssa esim. takaaleikkauksissa oli radalla rytmitykset pielessä enkä ottanut koiraa mukaan edelliseltä esteeltä, minkä vuoksi niissä tuli kieltoja. Ilmeisesti oon treeneissä osannut rytmittää oikein, koska siellä on tullut useita hienoja onnistumisia viime aikoina. 

Puhuttiin myös mitä mun pään sisällä liikkuu... Mua ei nyt viikonlopun kisoissa jännittänyt ihmeemmin eikä myöskään ollut "löysäily"-olo, vaan mielestäni ihan hyvä fiilis kaikilla radoilla. Mutta se mikä mulla on, on kamala kiireen tuntu koko ajan. Ilmeisesti se aiheuttaa tämmöistä sähläämistä...? Onhan mulla välillä treeneissäkin kiire (ja kiireen tuntu), mutta ilmeisesti osaan siellä kanavoida sen tarkempaan ohjaukseen, jolloin pääsen myös itse etenemään nopeammin. Mielenkiintoiseksi paketin tekee vielä se, että mähän en oo yksin radalla. Ja sekä Darcyyn että Bingleyyn mun kisasählääminen vaikuttaa eri tavalla. Darcylla se selvästi hidastaa menoa, toki virheidenkin määrässä se näkyy, mutta luulen silti, että vauhdin hidastuminen on ykkösongelma, mihin se vaikuttaa. Bingley taas on erilainen (kuten olen saattanut kerran jos toisenkin mainita ;)). Se on hyvin herkkä mun ohjaukselle, mikä on toisaalta hyvä asia, mutta aiheuttaa myös sen, että tekee virheitä paljon enemmän, jos mä en ohjaa kunnolla. Darcy antaa joitain mun ohjauskämmejä anteeksi, Bingley on melko armoton siinä suhteessa. ;))

Mä ihmettelen, miten mä muka voin ohjata NIIN eri tavalla treeneissä kuin kisoissa? Onko se vaan se kiireen tuntu yhdistettynä pieneen kisajännitykseen? Oli syy mikä tahansa, pakko kai se on uskoa, että mä ohjaan hyvin eri tavalla kisoissa ja treeneissä. Sain siis vastauksen alkuperäiseen kysymykseeni, mitä mä teen kisoissa väärin. Seuraava kysymys kuuluukin, miten mä opin ohjaamaan kisoissa samalla tavalla kuin treeneissä. Agilityssa kun ei pysähdytä kesken rataa analysoimaan, että mitenkäs mä treeneissä toimin, joten kaippa se analysointi täytyy tehdä kisojen ulkopuolella ja sitten vaan yrittää kiinnittää kisoissa huomio aina joihinkin asioihin. En tiedä... Pitänee alkaa kuvata treenejäkin, että näkee itsekin, missä kaikissa asioissa toimii eri tavalla. Huoh. Oon kyllä äärettömän kiitollinen Elinalle suorista ja asian ytimeen osuvista kommenteista! Kyllä mä vielä opin ohjaamaan...kisoissakin! ;)

Ja ettei projekti jäisi liian pieneksi, on meillä edessä myös (kisa-)kontaktikoulu - molempien kanssa. Tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti. Esimerkiksi jälkimmäisellä radalla Bingley hyppäsi ihan törkeästi puomilta. Ainoa syy, miksi en keskeyttänyt siihen, oli että tiesin Elinan katsovan ja halusin kommentit koko radasta. Mutta nyt olen päättänyt - käsi sydämellä -, että vaadin puomilla 2on2offia kisoissa. Vaikka kiva rata jäisikin siihen tai olisi nolla alla tai mitä muuta tahansa. Tämä räiskiminen ei vaan voi jatkua. Joten katotaan päästäänkö ensi viikonloppuna Vaasassa yhtään rataa läpi...yksi taitaa olla hyppäri, joten ehkä se sitten. ;))

Jännää, kuinka olo on toisaalta aika masentunut...tuntuu että pitää kiivetä kokonainen vuori, eikä oikein tiedä mistä olisi järkevää aloittaa kipuaminen. Ja silti odottaa innolla, että pääsee matkaan.

Olen myös päättänyt, että aion olla itselleni armollinen. Vielä vuosi sitten yksikään meistä kolmesta ei ollut startannut virallisissa kisoissa, joten ei kai voi olettaakaan, että kaikkea oppisi yhdessä yössä...tai edes yhdessä vuodessa. Mutta tahto kehittyä on ainakin kova ja siitä on hyvä lähteä! :)