Ekoja kertoja

Tänään on koettu monta "ekaa kertaa": 

- Ekat kisat kolmosissa

- Ekat (viralliset) ulkokisat

- Myöskin se eka nolla kolmosissa :)

...ja kaikki nämä olivat ekoja sekä ohjaajalle että koiralle...

Mä en tiedä miksi, mutta mua jännitti ihan kamalasti kolmosissa starttaaminen. Olin jotenkin piirtänyt itselleni kauhukuvia siitä, kuinka vaikeita radat on ja että mä ihan varmasti unohdan ne jne. jne. Eilen kävin katsomassa tämän päivän tuomarin (Anne Saviojan) ratoja netissä, ja mulle tuli kamala paniikki niistäkin. :o Valitin näistä oloista Elinallekin treeneissä, ja hän tsemppasi, että kolmosten radat on paljon helpompia kuin yksikään meidän tekemä treenirata... Nyt on yhden tuomarin kolme rataa takana, ja voin todeta, että hengissä selvittiin ja kaikki radat olivat mukavia ja täysin menokelpoisia. :) Enkä edes unohtanut yhtään rataa. :D

Sen lisäksi, että tänään korkattiin kolmoset, me korkattiin myös ulkona kisaaminen. Ollaanhan me viime kesänä parissa epiksissä oltu ulkokentällä, mutta koska virallisissa aloitettiin vasta lokakuussa, niin tänään koettiin sitten ekat ulkokisatkin. Kuulemma monet jännittävät/paineistuvat koirat toimivat paremmin ulko- kuin hallikisoissa. Siltä vaikutti myös Darcyn kohdalla. Lohjalla kisat pidettiin upeassa paikassa meren (vai järven..?) rannalla hiekkakentällä, ja Darcyn tuntui olevan paljon helpompi orientoitua paikkaan verrattuna siihen, kun ollaan kisattu uudessa hallissa. :) Tästä huolimatta Darcyn vauhti ei yhdelläkään radalla ollut lähelläkään sitä, mitä se on treeneissä tai edes kotikisoissa. Luultavasti mun jännityskin hidasti sitä..?

Ensimmäiselle radalle mentäessä mua jännitti sen verran paljon, että en ollut varma, kuulinko tuomarin puhaltavan pilliä vai en... ;D Luulin siis kuulleeni ja jätin Darcyn lähtöön, mutta aloin epäröimään itseäni ja käännyin kysymään tuomarilta vielä. Heh. En siis ollut kuullut harhoja, mutta Darcy otti mun kääntymisen ja puhumisen ilmeisesti lähtökäskynä, koska lähti sillä...se ei siis koskaan aikaisemmin oo varastanut lähdöstä, joten oli ilmeisen epäselvä tilanne myös Darcylle. No, tästä johtuen en ehtinyt ohjata sitä kunnolla kakkoshypylle, jonka se sitten hyppäsi väärinpäin --> tästä hyl. Loppurata saatiinkin sitten mennä ilman paineita ja se menikin hyvin. :) Mitä tästä opimme? Kuuntele sitä tuomarin pilliä, äläkä sen jälkeen enää epäröi kuuloasi, näin vältyt "turhilta" hyllyiltä. ;))

Toinen rata meni myös hyvin - hyllykohtaa lukuunottamatta. ;) Tällä kerralla Darcy ei hahmottanut putken päätä, joka oli puomin alla...sen sijaan bongasi puomin mun selän takaa ja kiipesi sinne. Hassu koira. Taas saatiin siis mennä rennosti loppurata. :) 

Kolmas rata menikin sitten puhtaasti. :)) Lähellä tosin oli, ettei tullut agiuramme ensimmäistä vitosta puomilta...puomilta jatkettiin nimittäin sen alla olevalle mutkaputkelle, joten mun liike ehkä veti sitä niin, että Darcy loikkasi aika pitkältä. Tuomarin käsi heilahtikin vitosta, joten luulin, että virhe tuli, mutta kuulin radan jälkeen, että oli heti "perunut tuomionsa". Myös radan laidalla katsoneet sanoivat, että oli kyllä ottanut kontaktin yhdellä tassulla... Näin ollen siis saatiin ensimmäinen nolla kolmosista! :) Tosin monta koirakkoa meni vauhdissa meidän edelle... Mietin että missä sitä aikaa tuhlaantui. Kaarroksissa varmasti jonkin verran, ja kepit olivat yllättävänkin hitaat, mutta eniten kuitenkin varmasti siinä, että Darcyn meno on vaan kisoissa aina hitaampaa ja kankeampaa kuin treeneissä. :( Oikeastaan ensimmäiset kisat, joissa sen meno on ollut edes lähellä treenivauhtia, on viime kisat ATT:lla, jossa se voittikin kaksi rataa kakkosissa. On oikeastaan sääli, että tietää koirassa olevan potkua, mutta se ei vaan pääse oikeuksiinsa kisoissa... Toisaalta aina tätä miettiessäni yritän muistuttaa itselleni, kuinka pitkä matka on kuljettu eteenpäin jo puolessa vuodessa! Darcy on mun pieni Voittaja-poika...mä luulen että se on opettanut mulle enemmän pelkojen voittamisesta jo nyt kuin osaan edes kuvitella... <3