Huh, olipas päivä. Voin kuvitella, että myös Darcy on tästä samaa mieltä. Ekoja kisoja on odotettu jo tovi, ja nyt ne sitten on ohi. Haikeaa sinänsä ajatella, että mä en enää ikinä kisaa virallisissa ihkaensimmäistä kertaa. Kisaneitsyys on nyt siis mennyt... ;) Sitten itse kisapäivään...
Jännitin jopa vähemmän kuin odotin. Jouduin toki pakottaa itseni aamulla syömään jotain ja vatsa oli kuralla, mutta muuten pääsin aika helpolla jännittämisen suhteen. Ehkä siksi, että mulla ei varsinaisesti ollut mitään suuria tavoitteita kisojen suhteen. Ekan radan alku meni tosi hienosti lukuun ottamatta keppejä, joissa Darcy lähti väärästä välistä pujottelemaan - no, ihan oma moka, kun en antanut Darcylle tarpeeksi tilaa etsiä itse keppien aloitusta vaan olin jotenkin vähän edessä ja liian lähellä. Darcy kyllä osaa löytää keppien aloituksen hienosti, kunhan en vaan oo häiritsemässä sitä. ;) Noin puolessa välissä rataa oli pöytä, jolloin tapahtui se, mitä eniten pelkäsin/jännitin etukäteen. Tuomarilla oli "piippauskone" laskemassa aikaa pöydällä, ja kun se lähti käyntiin, Darcy katsoi taakseen ja huomasi ensimmäisen kerran, että siellä on Pelottava Vieras Mies. :( Niinpä se lähti pöydältä karkuun. Tuomari oli onneksi sensitiivinen ja siirtyi itse kauemmas, jolloin Darcy tuli takaisin pöydälle. Mutta siinä vaiheessa oli peli menetetty, Darcy oli täysin lukossa eikä suostunut jatkamaan rataa tuomarin suuntaan. :( Sain sen kuitenkin kehuen houkuteltua maaliin niin että se meni vielä muutaman esteen. Maaliin päästyämme tuomari tuli heti kysymään, onko mulla taskussa nameja, että hän voisi tarjota niin ettei Darcylle jää kurja olo hänestä. Niin tuomari syötti pari namia ja antoi lisää vielä vähän myöhemmin tauolla. Tosi kivasti toimittu tuomarilta, kun ihan oma-aloitteisesti ottaa huomioon herkän aloittelevan koiran. Arvostus Harri Huittista kohtaan on suuri tämän perusteella! :) Ja seurakaverit yritti lohduttaa sillä, että ainakin me saatiin kuulemma suurimmat aplodit, kun lopulta päästiin maaliin... ;)
Sitten oli seuraavan agi-radan vuoro. Eipä auttaneet tuomarin tarjoamat namit vähentämään pelkoa ainakaan merkittävästi. Tällä radalla oli kontaktit jo heti alussa, tarkoittaen sitä, että tuomari seisoi radan alkupäässä. Darcy ottikin kieltoja vähän joka esteellä ja sain houkutella sitä kunnolla Aalle, kun tuomari seisoi vähän matkan päässä. Jos jotain positiivista haluaa keksiä, niin se olisi kai, että jopa näin suuren paineen alla Darcy pysähtyi kontaktille niin kuin pitää. Mutta tokasta radasta ei tullut oikein mitään johtuen siitä, että pelkomörkö tuli päälle jo heti alussa. :( Niinpä näiltä kahdelta radalta hyl. Tämän jälkeen olin jo heittämässä hanskoja tiskiin: mulla on hyvä ja osaava koira, jonka hermot ei vaan kestä kisaamista. :( Miten masentava ajatus. Näiden ajatusten siivittämänä lähdettiin puolen tunnin ajelulle keräämään voimia hyppäriin. Vaikka lähellä oli, etten jättänyt sitä väliin kun kaksi edellistä oli olleet niin kurjia kokemuksia. Ajattelin kuitenkin kokeilla, koska sillä radalla olisi naistuomari. Eikä siellä olisi kontakteja, joiden aikana ehtii pälyillä epäilyttäviä ihmisiä... Ja sitten - jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä - Darcy tekee jotain ihan superhienoa, juuri kun oon ollut luovuttamassa koko homman kanssa. Ihme koira. :) Se ei radalla edes huomannut tuomaria (tai ainakaan ei välittänyt). Rata oli mukava: sopivan haastava, mutta kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa. Kaikki muu meni hienosti ja suunnitelman mukaan paitsi kolmanneksi viimeinen hyppy, jossa oli lähellä, ettei tullut kieltovirhettä. Tein siihen takaaleikkauksen, jossa en malttanut odottaa tarpeeksi pitkään, vaan melkein ryntäsin Darcyn päälle. Hups. :/ Tuomari oli kuitenkin aika kiltti kieltojen kanssa, tästäkin varmasti olisi ylemmissä luokissa tullut kieltovirhe, mutta meidän(kin) onneksi tuomari antoi ykkösluokkalaisille vähän anteeksi näissä. Näin siis saatiin 0-tulos, aika -13.05, sijoitus 2 (yht. 13 koiraa). Ja ensimmäinen LUVA. :)) Ja mä olen niiiiiin onnellinen ja iloinen! Mutta edelleen olen kysymysmerkkinä siitä, miten meidän tästä kannattaisi edetä?? Kilpailla vaan paljon eri halleissa eri tuomareilla, vai keskittyä esim. oman seuran kisoihin totuttelemaan tuomareihin, vai pitää kokonaan taukoa...? Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. :) Kohta pitäisi päättää, ilmoitanko meidät TSAUn kisoihin, jotka olisivat kahden viikon päästä. Siellä olisi ainakin semituttu naistuomari... Mutta en tiiä, mikä olisi tässä kohtaa järjevintä Darcyn kannalta...? Se on kyllä välillä niin "omituinen", kun pelkää ja menee ihan lukkoon tuomarista, mutta heti radalta tultua lähtee kuitenkin riehakkaana leikkiin ja syö nameja tuomarin kädestä. Ja ei se ilmeisesti kovin traumatisoitunut voinut olla, kun veti vielä viimeisen radan ihan loistavasti. Joskus toivoisin voivani lukea tuon pienen sopulin ajatuksia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti