Päivittelyn poikasta

Mä oon aina sanonut, että oon kesäihminen ja mitä lämpimämpi sen parempi. No, nyt olen huomannut, että taidankin olla + 20 asteen kesäihminen. Sen lämpimämpiä ilmoja kestän vain, jos edes jossain olisi viileää (eli jos olisi ilmastointi kotona...). Siksipä lomailu on mennyt lähinnä horroksessa sekä itseni että koirien osalta. Iltamyöhällä ollaan yritetty käydä aina vähän pidempi lenkki ja kehitellä jotain muuta aktiviteettia, kun päivisin ei oikein viitsi käydä ulkona kuin pyörähtämässä. Mutta valittaminen sikseen, ehkä mä vielä tulen kaipaamaan näitä päiviä talvella. :D

Horroselämisestä huolimatta paljon on tapahtunut, vaikka en ole jaksanut blogia juuri päivittää. Yritän koota nyt jotain... Eli ensinnäkin Bingley on nyt 1-vuotias nuorukainen! <3  Onnea vielä! Oltiin muutama päivä ennen varsinaista syntymäpäivää Pohjanmaalla, jossa Bee pääsi Pia the Valokuvaajan kuvaussessioihin. Kiitos taas kuvaamisesta. :) Tässä pari 1-vuotisotosta komeasta pojasta:

Kuva: Pia Lumme

Kuva: Pia Lumme

Kuvaussessioiden ohella Bingley myös mitattiin "virallisesti"...ja arvatkaa mitä, mulla on kuulemma tositosi hyvät mahdollisuudet saada MINIkoira!!! :D Se jäi sen verran reilusti alle 35 sentin, että Eija ja Pia meinasivat molemmat, että ei se niin paljon massaa kasvata, että se menis yli rajan. Eihän mitään voi toki varmaksi sanoa, mutta nyt on huomattavasti levollisempi olo sen suhteen. Hassuahan tässä on, että vielä vuosi sitten pentua etsiessäni halusin mielummin "vähän ison" kuin "vähän pienen", mutta nyt oon ihan yli-iloinen mun pikkupojasta. :) Synttäreiden kunniaksi Bee päätti myös tiputtaa turkkinsa, joten nyt se on ihan minikoiran näköinenkin. :D Uusia karvoja siis odotellessa..luulenpa että seuraavat näyttelykehät meillä on tiedossa vasta ensi vuonna..?

Samalla kuvaus-ja mittaussessiolla pääsin pyörähtämään molempien poikien kanssa myös agilitykentällä, jossa sain hyviä neuvoja Viisailta ja Kokeneilta. :D Oon oikeesti tosi kiitollinen aina kun joku jaksaa neuvoa ja paneutua, ja jälleen kerran oli tosi antoisa pyörähdys. :) Ensin käytiin Darcyn kanssa näyttämässä, kuinka meidän kontaktit pissii. Ja pissiihän ne. Sain Pialta ja Eijalta kannustusta siihen, että opetan ne alusta asti uudella tekniikalla. Vaikka se viivästyttääkin meidän kisaamisen aloittamista, niin huomattavasti mielummin teen sen tässä vaiheessa kuin harmittelen myöhemmin. Ainut kontakti, joka näytti hyvältä, oli keinu. Hah, ironista että luulin meidän kisauran jäävän siitä kiinni...

Bingleyn kanssa tehtiin ihan perusperusjuttuja Pian opissa. :) Oon tosiaan ollut vähän turhautunut sen kanssa ja tuntuu ettei ihan olla löydetty yhteistä säveltä agissa. Mutta tuntuu että Vöyri teki taikansa ja päivästä tuli onnistunut niin kuvaus-, mittaus- kuin agilitysessioidenkin osalta! :)) Tuntuu, että niin monet asiat on kiinni pikkujutuista ja niin nytkin... Rauhallisuus ja yksinkertaisuus, siinä meidän treenaamisen uusi johtoajatus. Kaikessa yksinkertaisuudessaan... ;) Ja ilokseni se alkaa tuottaa tulosta. Ollaan muutamana kertana käyty yksiksemme treenailemassa, ja nyt on ollut ihan eri fiilis kuin aikaisemmin (ohjatuissa) treeneissä, joissa on vaadittu ihan liian vaativia juttuja ja jotka on vaan johtanut Bingleyn turhautumiseen, jonka se tosiaan purkaa räksyttämällä mulle, jolloin tekemisestä ei tuu muuta kuin lannistunut olo. Nyt viimeisimmissä treenihetkissä se ei juurikaan edes hauku, vaan keskittyy itse tekemiseen ja siitä oikein näkee, että se alkaa pikkupäässään hahmottaa mistä tässä kaikessa on kyse. ;D Ja mikä parasta, mä alan ymmärtää sitä aina vaan paremmin ja paremmin, mikä ehkä toivottavasti myös näkyy mun ohjauksessa. Nyt vaan mietin kovasti, miten mä jatkaisin harjoittelua syksyllä. Koen olevani edelleen niin aloitteleva ohjaaja, että mieluusti menisin ryhmään, mutta ehkä ihan alkeisryhmään meidän ei kannata mennä (tai mikä ettei...). No, se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä yritän kuitenkin paneutua kontakteja pohjustaviin harjoituksiin molempien kanssa ja käydä Bingleyn kanssa tekemässä jotain helppoja juttuja aina silloin tällöin. Ai niin, ja nyt mä oon saanut keppeihin pleksit (kiitos siitä iskälle...taas vaihteeksi. :D), joten keppitreenit alkakoon molempien kanssa. :)